Tuli tehtyä reklamaatio Verkkokauppa.comiin, joten tässä odottelen vastausta että saanko ne rahat takaisin, koska kuulun takuun piiriin viallisen mallin johdosta.
Tähän väliin voisin puhua kahdesta pelistä joita on tullut pelattua tämän ja viime viikon aikana.
Neighbours from Hell
Tämä peli on aika erikoinen tekele, sillä se kertoo Woodystä, joka on kyllästynyt rähisevään naapuriin, joka ei piittaa siitä että päästää kaiken maailman päästöjä ilmaan, ja kun lopulta Woody kyllästyy naapurin hommiin, niin hän menee sisälle naapurin taloon jotta hän voi kostaa takaisin naapurille siitä että rähinöinti ei kannata.
Tässä pelissä ohjaus on erittäin simppeliä, että käytetään ainoastaan hiirtä, mutta tiettyjä komentoja voi myös antaa näppäimistöltä. Vasenta näppäintä klikkaamalla lähetetään Woody kävelemään paikkaan johon kursori osoitettiin, kun taas oikeaa näppäintä klikkaamalla Woody hiippailee, ja tämä on välttämätöntä että ei herätä eläimiä ja/tai naapuria jos hän nukkuu.
Ympäristön kanssa ollaan vuorovaikutuksissa, ja lisäksi saa pähkäillä että minne esineet pitäisi laittaa, ja tähän väliin voin sanoa että kun pelasin tätä peliä ensimmäistä kertaa, niin olin välillä hämillään että minne se hemmetin esine kuuluisi mennä. No, kun viimein keksii minne se esine menee, niin se toi minulle sitä mielihyvää, kun sitä saa katsoa kun naapuri joutuu naurun kohteeksi yleisön johdosta.
Grafiikoiden osalta tästä pelistä tulee mieleen Wallace & Gromit -lyhytelokuvat, koska hahmojen tyyli on aika samannäköistä kuin Aardmanin piirretyissä. Joksikseen tykkään tästä tyylistä, mutta resoluutio on aika alhainen, kun kaikki näkyy pikselimössönä. No, tämä peli julkaistiin 2003, joten niinä aikoina Full HD -näytöt eivät olleet vielä aktiivikäytössä.
Musiikit sopivat tämän pelin teemaan, ja äänieffektien osalta sekin on toimivaa kamaa.
Yksi iso ongelma joka kaataa tiettyjä seiniä tästä pelistä on se, että tämä peli on PIRUN lyhyt. Minulla vierähti jotain vajaat 4 tuntia ensimmäisellä kerralla, mutta uudelleenpeluuarvoa löytyy jonkun verran jos aikoo haalia pokaalit itselleen, mutta siihen nämä piirteet uudelleenpelaamisesta loppuvat tähän.
Jos tähän loppuun voisin tiivistää tämän pelin kokonaisuuden, niin ei tämä huono peli ole, mutta se on niin lyhyt että muutama kausi lisää ei olisi ollut pahitteeksi.
Neighbours from Hell 2: On Vacation
Jatko-osa tuli seuraavana vuonna, mutta jaksaako tämä peli viehättää toisen kerran jos naurut on kulutettu puhki? Katsotaan että kukoistaako huumori vai ei.
Juoni on aika pelkistetty, että se kertoo siitä että naapuri on lähtenyt loma-matkalle jotta hän pääsisi karkuun Woodylta, mutta naapuriparka ei tiedä että Woody ja hänen kameratiiminsä jahtaavat naapuria jotta hän joutuisi naurahduksen kohteeksi yleisöltä. No, juoni ei tässä pelissä ole kovin suuressa osassa, tätä peliä pelataan ainoastaan siitä että naapuri saadaan romahduspisteeseen.
Ohjattavuutta on pelkistetty, että Woodyä ei saa enää hiippailemaan, joten oikealla napilla peruutetaan komentoja joita Woody on tekemässä, joten tämä on näppärää jos esimerkiksi naapuri tulee eikä Woody halua joutua pieksetyksi. Woodylla on kolme lisäriä jokaisessa jaksossa, joten se antaa jonkin verran varaa että joku asia saattaisi mennä pieleen.
Ympäristön kanssa vuorovaikutusta on pelkistetty jonkin verran, että esimerkiksi ei tarvitse huitoa kursoria edestakaisin jos esine pitäisi laittaa maahan. Myös naapurin mummo tulee mukaan kun mennään Intiaan, mutta mummon liikkeet ovat paljon pelkistettyjä kuin toisella naapurilla, joka menee erilaisiin paikkoihin.
Grafiikoita on parannettu, mutta tyyli työntyy pois edellisen pelin tyylistä, josta tuli mieleen Wallace & Gromit -lyhärit, mutta mitäpäs siitä, ja resoluutio tässäkin pelissä on aika alhainen, että aikamoista pikselimössöä tämäkin peli on, jos pelaa Full HD -monitorilta.
Musiikkien osalta se on maittavaa kamaa, ja suosikkibiisini tässä pelissä on se kun liikutaan Kiinan maisemissa, mutta onneksi se ei ole sitä että kuullaan kaksi samaa biisiä kuin edellisessä pelissä.
Kuten edellinen peli, tämäkin pelin kesto on säällittävän lyhyt, sillä minulla vierähti vajaat 4 tuntia jotta näkisin loppuratkaisun, ja vaikka uudelleenpeluuarvoa löytyy jos aikoo haalia pokaalit itselleen, mutta en vaan näe mitään järkeä odottaa sopivaa hetkeä lähteä laittamaan ansoja johon naapuri lankeaisi.
Ei tämäkään peli huono ole, mutta lyhyt kesto on aika tehokas keino pitää minut loitolla, mutta voihan olla sekin että tätä peliä tulee pelattua uudestaan jos tarvitsen päivän naurut.
Ja tässä olisi kaikki tältä erää, mutta jos tulee lisää kerrottavaa, niin päivitän tätä viestiä jos on lisää kerrottavaa.
Tähän väliin voisin puhua kahdesta pelistä joita on tullut pelattua tämän ja viime viikon aikana.
Neighbours from Hell
Tämä peli on aika erikoinen tekele, sillä se kertoo Woodystä, joka on kyllästynyt rähisevään naapuriin, joka ei piittaa siitä että päästää kaiken maailman päästöjä ilmaan, ja kun lopulta Woody kyllästyy naapurin hommiin, niin hän menee sisälle naapurin taloon jotta hän voi kostaa takaisin naapurille siitä että rähinöinti ei kannata.
Tässä pelissä ohjaus on erittäin simppeliä, että käytetään ainoastaan hiirtä, mutta tiettyjä komentoja voi myös antaa näppäimistöltä. Vasenta näppäintä klikkaamalla lähetetään Woody kävelemään paikkaan johon kursori osoitettiin, kun taas oikeaa näppäintä klikkaamalla Woody hiippailee, ja tämä on välttämätöntä että ei herätä eläimiä ja/tai naapuria jos hän nukkuu.
Ympäristön kanssa ollaan vuorovaikutuksissa, ja lisäksi saa pähkäillä että minne esineet pitäisi laittaa, ja tähän väliin voin sanoa että kun pelasin tätä peliä ensimmäistä kertaa, niin olin välillä hämillään että minne se hemmetin esine kuuluisi mennä. No, kun viimein keksii minne se esine menee, niin se toi minulle sitä mielihyvää, kun sitä saa katsoa kun naapuri joutuu naurun kohteeksi yleisön johdosta.
Grafiikoiden osalta tästä pelistä tulee mieleen Wallace & Gromit -lyhytelokuvat, koska hahmojen tyyli on aika samannäköistä kuin Aardmanin piirretyissä. Joksikseen tykkään tästä tyylistä, mutta resoluutio on aika alhainen, kun kaikki näkyy pikselimössönä. No, tämä peli julkaistiin 2003, joten niinä aikoina Full HD -näytöt eivät olleet vielä aktiivikäytössä.
Musiikit sopivat tämän pelin teemaan, ja äänieffektien osalta sekin on toimivaa kamaa.
Yksi iso ongelma joka kaataa tiettyjä seiniä tästä pelistä on se, että tämä peli on PIRUN lyhyt. Minulla vierähti jotain vajaat 4 tuntia ensimmäisellä kerralla, mutta uudelleenpeluuarvoa löytyy jonkun verran jos aikoo haalia pokaalit itselleen, mutta siihen nämä piirteet uudelleenpelaamisesta loppuvat tähän.
Jos tähän loppuun voisin tiivistää tämän pelin kokonaisuuden, niin ei tämä huono peli ole, mutta se on niin lyhyt että muutama kausi lisää ei olisi ollut pahitteeksi.
Neighbours from Hell 2: On Vacation
Jatko-osa tuli seuraavana vuonna, mutta jaksaako tämä peli viehättää toisen kerran jos naurut on kulutettu puhki? Katsotaan että kukoistaako huumori vai ei.
Juoni on aika pelkistetty, että se kertoo siitä että naapuri on lähtenyt loma-matkalle jotta hän pääsisi karkuun Woodylta, mutta naapuriparka ei tiedä että Woody ja hänen kameratiiminsä jahtaavat naapuria jotta hän joutuisi naurahduksen kohteeksi yleisöltä. No, juoni ei tässä pelissä ole kovin suuressa osassa, tätä peliä pelataan ainoastaan siitä että naapuri saadaan romahduspisteeseen.
Ohjattavuutta on pelkistetty, että Woodyä ei saa enää hiippailemaan, joten oikealla napilla peruutetaan komentoja joita Woody on tekemässä, joten tämä on näppärää jos esimerkiksi naapuri tulee eikä Woody halua joutua pieksetyksi. Woodylla on kolme lisäriä jokaisessa jaksossa, joten se antaa jonkin verran varaa että joku asia saattaisi mennä pieleen.
Ympäristön kanssa vuorovaikutusta on pelkistetty jonkin verran, että esimerkiksi ei tarvitse huitoa kursoria edestakaisin jos esine pitäisi laittaa maahan. Myös naapurin mummo tulee mukaan kun mennään Intiaan, mutta mummon liikkeet ovat paljon pelkistettyjä kuin toisella naapurilla, joka menee erilaisiin paikkoihin.
Grafiikoita on parannettu, mutta tyyli työntyy pois edellisen pelin tyylistä, josta tuli mieleen Wallace & Gromit -lyhärit, mutta mitäpäs siitä, ja resoluutio tässäkin pelissä on aika alhainen, että aikamoista pikselimössöä tämäkin peli on, jos pelaa Full HD -monitorilta.
Musiikkien osalta se on maittavaa kamaa, ja suosikkibiisini tässä pelissä on se kun liikutaan Kiinan maisemissa, mutta onneksi se ei ole sitä että kuullaan kaksi samaa biisiä kuin edellisessä pelissä.
Kuten edellinen peli, tämäkin pelin kesto on säällittävän lyhyt, sillä minulla vierähti vajaat 4 tuntia jotta näkisin loppuratkaisun, ja vaikka uudelleenpeluuarvoa löytyy jos aikoo haalia pokaalit itselleen, mutta en vaan näe mitään järkeä odottaa sopivaa hetkeä lähteä laittamaan ansoja johon naapuri lankeaisi.
Ei tämäkään peli huono ole, mutta lyhyt kesto on aika tehokas keino pitää minut loitolla, mutta voihan olla sekin että tätä peliä tulee pelattua uudestaan jos tarvitsen päivän naurut.
Ja tässä olisi kaikki tältä erää, mutta jos tulee lisää kerrottavaa, niin päivitän tätä viestiä jos on lisää kerrottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti