tiistai 8. huhtikuuta 2014

Videopelit jotka pettivät minut

On taas aika luoda uusi aihe tähän blogiin, mutta nyt tämän viestin aiheena on pelit jotkat tulivat mulle aikamoisena pettymyksenä ja ne ovat semmoisia joihin en varmaan koskisi pitkällä kepilläkään.



Richard Burns Rally (PS2)

Oivoi kun tätä toivoin joululahjaksi vuonna 2004-2005, ja mun odotukset tätä peliä kohtaan olivat korkealla, mutta sitten jouluaattona kun aloin pelaamaan tätä peliä, niin siinä mun odotukset katosi tuhka tuuleen.

Mulle suurena pettymyksenä tuli se että ohjattavuus on KANKEAA. Ennen kuin sanotte että en tiedä tästä pelistä mitään, niin mun mielestä ohjattavuus on niin liukas että auton pitäminen suorassa on aikamoinen haaste, ja vaikka tiedän että simulaatio on tässä pelissä suuressa osassa, niin silti ohjattavuus tappoi mun mielenkiinnon tätä peliä kohtaan.

Toinen asia joka tappoi mielenkiinnon tätä peliä kohtaan on tämän pelin suppea sisältö. Vajaat 8 autoa on mun mielestä säälittävän vähäinen määrä vuoden 2004 mittapuulla, jopa Gran Turismo 3:sessa oli enemmän autoja kuin tässä pelissä.

Grafiikat ovat mukiinmenevää settiä, vaikka tämä ei olekaan kaunein PS2 -peli jota olen pelannut, ja äänimiksaus oli myös mukiinmenevää.

Voi olla että myyn tämän pelin pois GameStopissa jotta saan oman osuuden rahoista takaisin jotka pistin tätä peliä varten likoon.




Sleeping Dogs

Ensiksi luulin että tämä peli olisi voinut kiinnostaa minua, mutta sitten tuli vastaan yksi hemmetin Mastermind -niminen puzzle jossa minun pitää ratkaista joku koodi jolloin saan valvontakameran haltuun, mutta ongelmana siinä puzzlessa on se, että jos syöttää koodin väärin turhan monta kertaa, niin se koodi resetoituu jolloin täytyy tietää uusi koodi.

Grafiikat on välillä rumaa katseltavaa, ja tappelumekaniikat, vaikka niillä voi leikkiä että tappaa vihollisen vaikka pistämällä pään tuulettimen päälle, niin nekin alkoi puuduttaa muutaman tunnin jälkeen, ja en edes näe mitään järkeä jatkaa tämän pelin kanssa jos yksi puzzle ajoi mut siihen pisteeseen että tunsin itseni petetyksi.

Vaikka en ihan maksanut tästä pelistä täyttä hintaa, niin silti 45 euroa meni mun mielestä kankkulan kaivoon, joten tämäkin saattaa päätyä GameStopiin jolla saada jonkin verran rahaa muihin tarpeisiin.



Sonic Lost World

Trailerit voivat antaa välillä väärän mielikuvan siitä mitä peli pitää sisällään, ja tämä on yksi niistä tapauksista että trailerit sokaisivat mun silmiä kun totuus paljastui kun aloin pelaamaan tätä peliä.

Ensivaikutelma oli mun mielestä ruusuinen, mutta kun aloin investoida aikaa tämän pelin kanssa, niin se alkoi paljastaa rumia puolia tästä pelistä, kuten jääfysiikat tietyissä kentissä jotka olivat ajaa mut hulluksi, yksi kohta pelissä jossa täytyy pysyä piilossa ja siinä menettää elämän jos jää kiinni, tönkkö hyppiminen joka ei vain ole sitä mitä Sonic Generations -pelissä oli ja tiettyjä muutamia seikkoja jotka olivat vähällä ajaa mut hulluksi.

Tuossa muutama viikko sitten tuli taas vedettyä tämä peli läpi toiseen kertaan jos mun pettymys tätä peliä kohtaan olisi häipynyt tuhka tuuleen, ja mun mielestä olin hätäinen että tämä peli on keskinkertainen tekele, ja sanon että tämä on OK-peli, mutta tämä silti pysyy mun suurena pettymyksenä vuoden 2013 peliksi.




Tätä listaa tulee päivitettyä vähäsen väliä jos mulle tulee lisää pelejä mieleen joihin mulla oli kovat odotukset, mutta pettivät siihen pisteeseen että rahat menivät hukkaan, joten katsotaan että tuleeko lisää pelejä mieleen.